tiistai 30. kesäkuuta 2026

3.6.2026 Päiväretki Hampuri

Hotellin aamupalan jälkeen olimme aikaisessa lähdössä taas kahdella metrolla Hampuriin. Aamulla oli 16 astetta lämmintä. Yöllä oli satanut, eikä pitäisi olla niin lämmin kuin eilen.

Ensin tutustumaan Hampurin raatihuoneen luo ja sen torille, sitten St Nikolai Memorial-kirkolle, jonka torniin maksoimme liput hissimatkalle. Satuimme kulkemaan kirkon luo juuri klo 10, kun tornista kuului erikoista melodiaa. Torni on upea ilmeisesti tulipalossa mustunut näyttävä goottilainen torni. Loppu kirkosta on jäljellä vain rauniona ulkona. Kävimme myös kellarin museossa, jossa oli tietoa kirkosta sekä yleisesti Hampurista. Museo kuului lipun hintaan.



Kuva. Hampurin raatihuone



Kuva. St Nikolai Memorial



Kuva. St Nikolai Memorial-kirkon tornin näköalat



Sitten metrolla eteenpäin ja päädyimme sattumalta pysäkille, joka oli Bunker-talon lähellä. Pysäkillä oli virolainen nuori nainen joka myi hevibändinsä levyjä. Päädyimme ostamaan yhden levyn ja hän juoksi vielä antamaan toisen lisää. 

Bunker-taloa kiertää erikoinen ulkopuolella kulkeva portaikko, jonne yllättäen pääsi ilmaiseksi sisään. Portilla katsotaan kassiin ja juomapullot poistetaan. Ylös mennessä maisemat näyttävät hienoilta. Matkan varrella on infotauluja. Klo oli 12 ja alkoi olla vähän nälkä, joten päätimme jäädä bunkkerin Sala-ravintolaan lounaalle. Ihan hyvä italialainen paikka. Olin pari päivää aiemmin etsiessämme hotellia nähnyt tämän erikoisen näköisen talon, mutta unohtanut sen sitten, mutta oli kiva että päädyimme sinne sattumalta.



Kuva. Bunker-talo



Jatkoimme etsimään rannalle St. Pauli-aseman luokse alikulkutunnelia nimeltä Alter Elbtunnel, jonka ovi löytyi helposti rannan talosta jossa on nyt panimo. Vähän suu loksahti ovesta sisään mennessä, niin upea portaikko oli sisällä, se myötäili seiniä pitkin alaspäin. Kävelimme portaat alas tunnelin suuaukolle. Paikalla oli paljon väkeä. Emme jaksaneet talsia tunnelia läpi etelään päin, vaan menimme hissillä takaisin ylös maanpinnalle. Hissi oli niin iso, että sinne mahtuisi auto sisään.



Kuva. Alter Elbtunneliin vievä portaikko



Halusin ehdottomasti nähdä Speicherstadt-alueen, jossa on vanhoja tiilistä rakennettuja satamarakennuksia, joiden välissä kulkee jokia. Hyppäsimme tunnelin läheltä bussiin ja menimme sinne kiertelemään. Sillalta nimeltä
Poggenmühlenbrücke on kiva näköala. Kuvan jälkeen oli niin janoinen olo, että kävimme kuvassa keskellä olleessa ravintolassa juomassa olutta ja Schwip Schwap appelsiinikolaa, joka oli uusi meille mutta herkullista.



Kuva. Näkymä Speicherstadt-alueen Poggenmühlenbrücke-sillalta



Kuva. Speicherstadt-alueella



Olimme lähellä merimuseota ja se olisi vielä useamman tunnin auki, joten menimme sinne kolmen aikoihin. Olimme kuulleet kehuja museosta appivanhemmiltani. Kiersimme koko talon kaikki kerrokset läpi. Olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa, niin paljon nähtävää siellä oli. Reilu pari tuntia jaksettiin, jalat alkoivat olla jo kipeät kaikesta kävelystä. Museoon ei saanut ottaa reppuja, eikä oma reppuni edes ole iso, vaan ne piti laittaa lokeroon. Olisi hyvä jos olisi repussa joku ihan pikkuinen kevyt olkalaukku tällaisia tilanteita varten.



Kuva. Hampurin merimuseo



Kuva. Hampurin merimuseossa



Kello oli puoli kuusi, joten suuntasimme vielä katsomaan lähempää konserttitaloa Elbphilharmonie. Näimme kuinka ihmisiä kulki talon ympärille puolivälin kohdalle  rakennetulla parvekkeella, ja samassa näimme pienen kyltin tolpassa joka ohjasi erilliseen lasikojuun hakemaan ilmaiset Plaza-liput. Kysyimme kojusta mitä lippuja ne ovat ja koska lipuilla pääsi todella taloon sisälle, kuljimme vartioidusta portista läpi ja sen jälkeen jänniä kaartuvia liukuportaita pitkin konserttitaloon sisälle. Löysimme oven parvekkeelle ja kiersimme talon ympäri ympäri. Aika hieno paikka. Talossa oli myös ravintoloita.



Kuva. Näkymä konserttitalon Elbphilharmonien parvekkeelta



Kuva. Konserttitalo Elbphilharmonie



Valitsimme toisen ravintolan ja menimme KaiserPerle Hafencityyn syömään purilaista ja naanleipää eri tahnoilla ja juomaan kylmää valkoviiniä terassille. Hyviä kaikki.

Kello alkoi olla jo kohta kahdeksan, joten koska terassin lähellä oli lauttapysäkki, odotimme seuraavan lautan ja matkasimme taas takaisin päälaitureille St. Pauliin ja siitä metroilla hotellille. Lautalta näki hyvin vielä konserttitalon.

Pitkä päivä ja paljon taas nähty ja koettu. Huomenna onkin aika jättää hyvästi Saksalle ja ajaa pohjoiseen rajan yli Tanskaan.



Ei ajokilometreja


sunnuntai 28. kesäkuuta 2026

2.6.2026 Wienhausen - Hampuri

Suuntasimme kohti Hampuria. Olimme varanneet kaksi yötä hotellista, Panorama inn, joka on kauempana keskustasta, jotta ei tarvitsisi mennä autolla keskustaan, vaan voisimme käyttää julkista liikennettä. Sovelluksella (hvv) voi helposti ostaa päivälipun. Yhdellä puhelimella voi ostaa lipun kerralla useammalle henkilölle.

Matkalla yhtäkkiä mieheni huomasi kyltin "Hundertwasser". Selvitin liittyykö se Uuden-Seelannin vessaan ja kyllä niin on. Suuntasimme siis Uelzenin rautatieasemalle. Auto parkkiin ja kävimme tutustumassa hienoon arkkitehtuuriin. Asema on normaalissa käytössä. Mieheni kävi maksullisessa vessassa katsomassa miltä se näyttää, kun on kokemusta Uudessa-Seelannissa saman tekijän vessasta. Onhan se psykedeelinen.


Kuva. Uelzenin rautatieasema



Kuva. Uelzenin rautatieaseman vessa




Matka jatkui pohjoiseen. Oli 20 astetta lämmintä. Lüneburgissa pysähdyimme Lidlissä hakemassa eväitä.

Ajoimme Elbe-joen vartta. Suunnitelma olisi käydä tänään toisessa keskitysleirissä nimeltä Neuengamme. Olimme perillä 11 jälkeen. 

Neuengamme on erilainen kuin eilinen Bergen-Belsen. Täällä on isot alueet mallinnettu missä olivat talot aikoinaan. On yksi talo, jossa on päänäyttely. Monta eri rakennusta saisi kiertää läpi, mutta oli niin kuuma ja paikalla paljon koululaisryhmiä, joten emme käy kaikissa. Taloissa ei ole ilmastointia. Näimme vanhan vankilan aidot perustukset. Vartiotornin. Tehtaita. Rekonstruoidun junaradan. Muistotalon nimilistoineen ja aukion, jossa pylväs muistoksi. Lisäksi on pieni puisto.



Kuva. Neuengamme



Kuva. Neuengamme



Kuva. Neuengamme



Kuva. Neuengamme



Kuva. Neuengamme



Kahden aikoihin jatkoimme matkaa.

Etsiydyimme hotelliimme Hampurissa. Päätimme lähteä saman tien julkisilla keskustaan, koska kello oli vasta noin 15. Pari metroa ensin ja sitten mieheni halusi heti jatkaa lauttaan, koska nekin näköjään kuuluu päivälippuun. Lautta tulikin nopeasti ja saimme seisomapaikan yläosasta. Lauttoja näkyi olevan kaiken näköisiä ja värisiä.


Kuva. Yksi Hampurin lautta Docklandin asemalla



Jäimme pois lautasta nopealla päätöksellä toimistotalon, Dockland Office Building, kohdalla, jonka päälle näytti kiipeävän väkeä portaita pitkin. Mekin kiipesimme.



Kuva. Dockland Office Building ja katolle vievät portaat



Hyppäsimme lauttaan vielä länteen päin ja jäimme pois Finkenwerder-pysäkillä ja menimme syömään terassiravintolaan Landungsbrücke Fnkenwerder. Ruoka oli ok, mutta tarjoilija tai laite itsessään tuntui huijaavan maksutilanteessa meiltä tipin, eikä tarjoilija tehnyt juuri mitään vaikka siitä ääneen sanottiin. Oli kuulemma meidän painallus, mutta ei ollut. Ruokaillessa lähelle kentälle laskeutui jättimäinen Airbus lentokone jolla valaan kuono.


Lähdimme takaisin lautalla itään päin isoille laitureille, St. Pauli. Näkyvissä oli kauppa niin haimme juotavaa, Fritz-juomat ovat hyviä, varsinkin raparperin makuinen. Satoi hiukan vettä, mutta se raikasti mukavasti + 25 asteen lämpötilaa, kun käveltiin rannan kävelykatua pitkin itään päin, kunnes löydettiin sopiviin metroihin takaisin hotellille. Huomenna sitten koko päiväksi uudestaan pyörimään Hampuriin.



Kuva.  St. Pauli aseman luona. Taustalla musiikkitalo Elbphilharmonie



Ajokilometrit: noin 135 km

perjantai 26. kesäkuuta 2026

1.6.2026 Päiväretki Bergen-Belsen

Aamulla söimme hotellin aamupalan, joka oli katettu pöytään valmiiksi kahdelle hengelle. Oli sämpylöitä, juustoja, leikkeleitä, graavikalaa, hilloja, lämpimät letut ja marjoja.

Sitten ajoimme vanhalle keskitysleirille, Bergen-Belseniin. Siellä oli iso parkkipaikka ja se sekä näyttely olivat ilmaisia. Aamulla paikalla oli hiljaista.

Kiersimme suuren näyttelytilan, joka herätti surua ja raivoa.


Kuva. Bergen-Belsen



Kuva. Bergen-Belsen


Pitkä teemaan sopiva betoninen käytävä johti ulos, jossa oli mm. obeliski sekä useita tuntemattomien hautakumpuja, joihin haudattu tuhansia ihmisiä samalle paikalle.

Anne Frank on haudattu tänne ja hänellä on sisarensa kanssa oma hautakivi.


Kuva. Bergen-Belsen



Kuva. Bergen-Belsen



Kuva. Bergen-Belsen


Oli noin 20 astetta lämmintä. Käytimme koko paikan tutustumiseen melkein neljä tuntia. Kannattaa varata aikaa, jotta ehtii syventyä näyttelyyn; teksteihin ja järkyttäviin ja surullisiin kuviin paikasta.

Pohdimme, että olisi voinut yhdistää tämän käynnin eiliseen Cellen käyntiin, varsinkin kun ajoimme sinne sen läpi, mutta kierroksen jälkeen olimme molemmat sitä mieltä, että paikka ansaitsi koko meidän päivän, jolloin mihinkään ei ollut kiire ja sai keskittyä rauhoittumaan.

Lähdimme takaisin hotellille, jossa viettäisimme vielä kolmannen yön ja sitten huomenna suuntana Hampuri.

Haimme kaupasta ison salaattiannoksen. Sitten lähempää hotellia vielä kaupasta aamupala ainekset seuraavalle aamulle sekä jälkiruuaksi jäätelöä ja saksalaisia mansikoita ja kuohuviiniä jotka nautimme omalla ulkoterassilla.


Ajokilometrit: noin 80 km

torstai 25. kesäkuuta 2026

31.5.2026 Päiväretki Celle

Lähdimme sunnuntaina aamulla ajelemaan lähelle Celle-nimiseen kaupunkiin. Perillä laitoimme auton parkkiin lataukseen ja lähdimme tutkimaan nättejä vanhoja taloja, joita riitti monta kadunväliä. Sunnuntaisin näytti olevan kaikki parkkipaikat ilmaisia pysäköidä. 

Oli hiljainen aamu, eikä vielä paljoa turisteja ollut liikkeellä. Kävelimme "pakolliset" nähtävyydet sekä muuten vain siellä täällä ympäriinsä. 

Näimme Cellen vanhimman talon, koristellun ristikkotalon, Celles Ältestdatiertes Haus.

Kuva. Cellen vanhin talo, Celles Ältestdatiertes Haus.



Näimme raatihuoneen, Celle Old Town Hal, Altes Rathaus. Talon luona on myös pienoismalli, Modell von Celle. Lähellä seinässä on korkealla Glockenspiel, joka joskus aktivoituu ja siinä liikkuu hahmoja, me ei nähty. 


Kuva. Cellen raatihuone


Kuva. Cellen pienoismalli


Käveltiin Cellen linnan ympäri.


Kuva. Cellen linna


Hoppener Haus on ulkoa päin myös nätti.


Kuva. Hoppener Haus, Celle


Hiukan piti etsiä, mutta löytyi maasta raatihuoneen läheltä upotettu hevosenkenkä, Historisches Hufeisen.


Kuva. Historisches Hufeisen, Celle


Cellen kadut ovat tosi nättejä. Löytyi myös yllättäen näyteikkunasta tuttuja herkkuja Suomesta.


Kuva. Celle



Kuva. Celle


Kuva. Celle


Kuva. Celle


Lämpöä oli +18, sama jo aamusta. Sää pilvinen. Kun olimme lähtemässä pois, tuli muutama vesipisara.

Kävimme syömässä Cafe am Hafenissa, kaupungin luoteispuolella, jossa täytetty mozzarellaleipä oli taivaallista.

Klo 13 aikoihin olimme palanneet takaisin majoitukseen päin ja pysähdyimme katsomaan Kloster Wienhausenin. Hieno rakennus. Lähdimme kävelemään yhtä merkittyä polkua, w2. Reittejä oli useita, enkä ole varma mentiinkö välillä jotain muutakin polkua. Ympyräreitin lopussa alkoi juuri satamaan kaatamalla ja juoksimme loput metrit takaisin autoon.


Kuva. Kloster Wienhausen


Illalla katsoimme lätkän finaalin hotellissa huoneessamme, saksankielisellä selostuksella.


Ajokilometrit: noin 25 km

keskiviikko 24. kesäkuuta 2026

30.5.2026 Kühlungsborn - Wienhausen

Aamulla jätimme Kühlungsbornin taakse ja suuntasimme keulan pohjois-Saksasta lounaaseen ja kohti seuraavaa majoitusta, joka olisi Wienhausenissa.

Matkalle osui Schwerin linna, jossa halusin käydä. Mahtava linna jo ulkoapäin, kun lähestyimme sitä pohjoispuolelta parkkipaikalta Alter Garten tieltä. Maksoimme sisäänpääsyn heti kun linna aukesi ja kiertelimme linnassa muutaman tunnin ja sen jälkeen vielä linnan upeassa puutarhassa. Muitakin ihmisiä oli liikkeellä runsain määrin lauantain vietossa. Lähdimme linnalta pois vasta lähemmäs puoli yksi. 


Kuva. Schwerin linna


Kuva. Schwerin linna


Kuva. Schwerin linna



Kuva. Schwerin linna


Seuraavaksi suuntasimme Ludwigslust palatsille vähän etelämpänä. Jätettiin auto lähelle Penny-kaupan pihalle ja käveltiin linnalle, koska tiedettiin että katsotaan se vain ulkoapäin. Yllättäen linnalla oli avajaiset, joku uusi siipi avattiin yleisölle, joten paikalla oli valtavasti väkeä ja pitkä jono ihmisiä ovelle ja autoja linnan edusta täynnä ja opastajat häätämässä seuraavia autoja pois paikalta tilanpuutteen vuoksi. Sisäänkäynnillä pidettiin selvästi joku puhe, jota me ei kauempaa kuultu ja päästettiin ilmapallokimppuja taivaalle luontoa roskaamaan.


Kuva. Ludwigslust palatsi


Katsoimme pihan vesiputouskoristeen ja poistuimme paikalta hämmästelemään viivasuoraa ja oudon leveää Schloßstraße-katua. Sen varrelta löytyi yllättäen info, jossa vanhan tädin kanssa yritimme jutella ja kysellä vessaa, kunnes lopulta osattiin tekoälyn opastuksella sanoa täysin oikea fraasi, toilet-sanaa hän ei ymmärtänyt.


Kuva. Ludwigslust palatsin vesiputouskoriste


Päivä oli kuuma ja lähdimme linnan puutarhan kautta takaisin autolle ja jatkoimme matkaa.

Päivä oli kulunut pienten omien eväiden syömisellä, mutta ajaessa etelään päin päätimme nälkäisinä etsiä mäkin ja sellainen löytyikin Uelzenista, jossa olimme puoli neljän aikaan. Automaatista tilaaminen oli helpompaa kuin tiskiltä. Auto oli laturissa syömisen ajan.

Kylläisinä lähdimme kohti majapaikkaamme, jossa olisimme kolme seuraavaa yötä, Landhotel Klosterhof, Wienhausenissa, tai ehkä tarkemmin Oppershausenissa. Päästyämme isoon 120 neliön huoneeseemme nättiin rakennukseen, lähdimme käymään kaupassa hakemassa aamupalatarpeita seuraavalle aamulle, joka olisi sunnuntai, jolloin kaupat olisivat käytännössä kaikki suljettuna.

Autoon reilu vuosi sitten ostettu pieni matkajääkaappi on osoittautunut tarpeelliseksi, varsinkin kun sen saa eri johdolla kiinni normaaliin töpseliin ja otettua huoneeseen mukaan ja siten vaikka säilytettyä siellä aamupala-jogurttia, juustoa ja mehua. Vaikka huone oli iso, oman keittiömme sähköissä oli jotain vikaa, eikä sitä voinut käyttää.

Päätimme ottaa sitä seuraavalle maanantai-aamulle hotellin oman aamupalan, jonka ilmoitimme kiireiselle omistajalle.


Ajokilometrit: noin 250 km

tiistai 23. kesäkuuta 2026

29.5.2026 Päiväretki Warnemünde

Aamulla perjantaina lähdettiin ajelemaan itään päin suuntana Warnemünde. Matkalla sinne on Nienhagen, jonka hieno metsä nimeltä Gespensterwald houkutteli katsomaan. Auto pieneen maksulliseen parkkiin rannan lähelle, jossa vielä oli tyhjää. Maksettiin myös Kurtaxe Kühlungbornen alueelle, johon myös Nienhagen kuuluu, tarkoituksena illalla vielä käydä oman majoituskylän rannalla. 

Käveltiin rannan yläpuolta länteen päin kävelypolkuja pitkin. Metsä tuli nopeasti vastaan. Nätin ja erikoisen näköistä, kun tämän tyyppinen metsä oli vain pienellä alueella. 


Kuva. Gespensterwald on metsä Nienhagenissa


Sitten Warnemündeen, joka kuuluu ilmeisesti Rostockin alueeseen, ja jossa myös oma Kurtaxe matkailuvero. Saatiin auto hidaslaturiin kirkon lähelle kadun varteen ja käveltiin rannalle, jossa aallonmurtajalle käveltiin päätyyn asti. Aurinko paistoi kuumasti. Nähtiin hylje vedessä. Aaltojen kohina on kivaa kuultavaa.


Kuva. Warnemünden aallonmurtajalle pääsee kävelemään


Sitten katsomaan rannalle tehty majakka ulkoapäin. Täällä oli väkeä liikkeellä aurinkoisena päivänä. Käytiin syömässä Herbertsissä, joka eniten houkutti kaikista rannan lukuisista paikoista. Parsa-mansikkasalaatti eli herkullista.


Kuva. Warnemünden majakka


Kuva. Warnemündessa



Kuva. Herbertsin herkullinen salaatti


Paluumatkalla majoitukseen käytiin puoli kolmen aikaan tutustumaasa Doberaner Münster-kirkkoon Bad Doberanissa. Komea kirkko. Maksettiin sisälle ja oltiin puutarhassa. Tämä oli vain reilun puolen tunnin käynti yhteensä. Auto jäi maksulliseen parkkiin. Mutta kierrellessä huomattiin, että pidemmällä olisi ollut ilmainen kiekollinen pysäköinti tien vierellä.


Kuva. Doberaner Münster-kirkko Bad Doberanissa


Kuva. Doberaner Münster-kirkko Bad Doberanissa


Kühlungsbornissa vielä käytiin vihdoin oman majoituskylän rannallakin katsomassa. Ihan iso paikka tämäkin. Pitkä puinen laituri, johon pystyi kävelemään päätyyn asti.


Kuva. Kühlungsbornin rantalaituri



Kuva. Kühlungsbornin rantaa


Viimeinen ilta Kühlungsbornissa airbnb:ssä ja seuraava majoitus on jo varattu etelämpää Wienhausenista.


Ajokilometrit: noin 65 km