Hotellin aamupalan jälkeen olimme aikaisessa lähdössä taas kahdella metrolla Hampuriin. Aamulla oli 16 astetta lämmintä. Yöllä oli satanut, eikä pitäisi olla niin lämmin kuin eilen.
Ensin tutustumaan Hampurin raatihuoneen luo ja sen torille, sitten St Nikolai Memorial-kirkolle, jonka torniin maksoimme liput hissimatkalle. Satuimme kulkemaan kirkon luo juuri klo 10, kun tornista kuului erikoista melodiaa. Torni on upea ilmeisesti tulipalossa mustunut näyttävä goottilainen torni. Loppu kirkosta on jäljellä vain rauniona ulkona. Kävimme myös kellarin museossa, jossa oli tietoa kirkosta sekä yleisesti Hampurista. Museo kuului lipun hintaan.
Sitten metrolla eteenpäin ja päädyimme sattumalta pysäkille, joka oli Bunker-talon lähellä. Pysäkillä oli virolainen nuori nainen joka myi hevibändinsä levyjä. Päädyimme ostamaan yhden levyn ja hän juoksi vielä antamaan toisen lisää.
Bunker-taloa kiertää erikoinen ulkopuolella kulkeva portaikko, jonne yllättäen pääsi ilmaiseksi sisään. Portilla katsotaan kassiin ja juomapullot poistetaan. Ylös mennessä maisemat näyttävät hienoilta. Matkan varrella on infotauluja. Klo oli 12 ja alkoi olla vähän nälkä, joten päätimme jäädä bunkkerin Sala-ravintolaan lounaalle. Ihan hyvä italialainen paikka. Olin pari päivää aiemmin etsiessämme hotellia nähnyt tämän erikoisen näköisen talon, mutta unohtanut sen sitten, mutta oli kiva että päädyimme sinne sattumalta.
Jatkoimme etsimään rannalle St. Pauli-aseman luokse alikulkutunnelia nimeltä Alter Elbtunnel, jonka ovi löytyi helposti rannan talosta jossa on nyt panimo. Vähän suu loksahti ovesta sisään mennessä, niin upea portaikko oli sisällä, se myötäili seiniä pitkin alaspäin. Kävelimme portaat alas tunnelin suuaukolle. Paikalla oli paljon väkeä. Emme jaksaneet talsia tunnelia läpi etelään päin, vaan menimme hissillä takaisin ylös maanpinnalle. Hissi oli niin iso, että sinne mahtuisi auto sisään.
Halusin ehdottomasti nähdä Speicherstadt-alueen, jossa on vanhoja tiilistä rakennettuja satamarakennuksia, joiden välissä kulkee jokia. Hyppäsimme tunnelin läheltä bussiin ja menimme sinne kiertelemään. Sillalta nimeltä
Poggenmühlenbrücke on kiva näköala. Kuvan jälkeen oli niin janoinen olo, että kävimme kuvassa keskellä olleessa ravintolassa juomassa olutta ja Schwip Schwap appelsiinikolaa, joka oli uusi meille mutta herkullista.
Kuva. Speicherstadt-alueella
Olimme lähellä merimuseota ja se olisi vielä useamman tunnin auki, joten menimme sinne kolmen aikoihin. Olimme kuulleet kehuja museosta appivanhemmiltani. Kiersimme koko talon kaikki kerrokset läpi. Olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa, niin paljon nähtävää siellä oli. Reilu pari tuntia jaksettiin, jalat alkoivat olla jo kipeät kaikesta kävelystä. Museoon ei saanut ottaa reppuja, eikä oma reppuni edes ole iso, vaan ne piti laittaa lokeroon. Olisi hyvä jos olisi repussa joku ihan pikkuinen kevyt olkalaukku tällaisia tilanteita varten.
Kello oli puoli kuusi, joten suuntasimme vielä katsomaan lähempää konserttitaloa Elbphilharmonie. Näimme kuinka ihmisiä kulki talon ympärille puolivälin kohdalle rakennetulla parvekkeella, ja samassa näimme pienen kyltin tolpassa joka ohjasi erilliseen lasikojuun hakemaan ilmaiset Plaza-liput. Kysyimme kojusta mitä lippuja ne ovat ja koska lipuilla pääsi todella taloon sisälle, kuljimme vartioidusta portista läpi ja sen jälkeen jänniä kaartuvia liukuportaita pitkin konserttitaloon sisälle. Löysimme oven parvekkeelle ja kiersimme talon ympäri ympäri. Aika hieno paikka. Talossa oli myös ravintoloita.
Valitsimme toisen ravintolan ja menimme KaiserPerle Hafencityyn syömään purilaista ja naanleipää eri tahnoilla ja juomaan kylmää valkoviiniä terassille. Hyviä kaikki.
Kello alkoi olla jo kohta kahdeksan, joten koska terassin lähellä oli lauttapysäkki, odotimme seuraavan lautan ja matkasimme taas takaisin päälaitureille St. Pauliin ja siitä metroilla hotellille. Lautalta näki hyvin vielä konserttitalon.
Pitkä päivä ja paljon taas nähty ja koettu. Huomenna onkin aika jättää hyvästi Saksalle ja ajaa pohjoiseen rajan yli Tanskaan.
Ei ajokilometreja
